autuaan pieni
lämmin lempeä kateus
valtasi sielun
iän antamaan
kokemukseen ja tietoon
taas kadotakseen
No on niitä huonompiakin. (Näkis vaan missä)
En oikein jaksa keskittyä tämän runouden vaatimaan tunnetilaan. Kateuteni olen kuitenkin saanut edes jotenkuten hallintaan. Siitä kumpusi myös tuo haikua muistuttava (ainakin tavuiltaan) oleva tunnelmakuvaus.
Maanantai-aamuni alkoi yäx tunnelmissa ja jatkui kaksinkertaisissa yäx-tunnelmissa kun lueskelin veljentyttären matkablogia. Juupa juu. Olen edistynyt kateuteni käsittelyssä sentään niin pitkälle, että tiedän missä hän kulkee ja mitä tekee. Kuljen mukanaan hengessä. Eiku tuolissa. Yritän kuviensa ja kertomustensa perusteella siirtää itseni näkemään kertomansa kuten olisin itse mukana. Hän on hyvä kertoja. Ei tarvitse paljoa ponnistella pysyäkseni tunnelmassa mukana.
Hän siis aamulukemani hetkillä oli Uudessa-Seelannissa Hobbitien kylässä heidän asuinseutujaan ja seikkailujaan tutkimassa. Minä sen sijaan rupesin täällä kylmässä, lumisessa ja viimaisessa Suomessa tutkimaan käytettyjen autojen kauppiaan ihmeellisiä seikkailuja. VOI YÄK! Kärsin myös turistiripulin maailmanmatkaililjan puolesta vaikka en ole tuvastani edes pitkälle liikkunut. Tuollaiset veljentyttäret pitäisi kieltää. Elämä sucks välillä totaalisesti.
Mutta runo henkii ymmärrystä ja positiivisuutta. Toivottavasti.
Kommentit